Mitähän mä sanoisin?
Päivä alkoi ihanalla peltolenkillä yöllisen sateen kastelemassa maisemassa, ilma oli täynnä happea. Sen jälkeen oli pitkästä aikaa nälkä, aamiainen maistui niin hyvältä. Tiputusjako on ihan tarkoituksella ajoitettu niin, että kun kehon muut solut alkavat toipua, on aika antaa syöpäsoluille taas kyytiä. Olen kuitenkin tavallista väsyneempi, tarvitsen usein pienen levon, ja lihakset ovat voimattomat. Syöpäsairaan kohtaaminen voi olla joillekin hankalaa. Siinä ei ehkä tiedä, mitä sanoa. Jos sairaus ei näy päällepäin, sitä ei toki tarvitse kommentoida mitenkään, vaikka tietäisikin. Jotkut eivät halua kertoa sairaudestaan, jolloin he eivät ehkä arvosta myöskään sitä, että muut ottavat sen puheeksi. Jos henkilö taasen kertoo sairaudestaan avoimesti, kuten minä, on ihan ok kysellä, että miten sinulla menee. Minusta on mukavaa, kun ihmiset pysähtyvät juttelemaan ja kysyvät voinnista. Tulen nähdyksi ja kuulluksi, se antaa hyvän fiiliksen. Vastaan kuitenkin aika lyhyesti, koska en halua pit...