Yrittäjyydestä

Menneellä viikolla vietettiin yrittäjien päivää. Oli mukava lukea tuttujen yrittäjien kommentteja ja tarinoita. Itse olen muutaman päivän jälkijunassa, olen lojunut  maanantain sytohoitojen jälkeen heikossa hapessa sohvalla, mutta vointi alkaa nyt pikkuhiljaa kohentua. Kuva on edellisestä hoitohuoneestani Lapväärtissä.

Yrittäjyys on ollut minulle elämäntapa, se tuli eteeni Ruotsissa eläessäni lapsiperheen arkea äitiysloman jälkeen. Aikaiset tarhaanlähdöt, pitkät hoitopäivät, alituinen kiire junalle ja junalta, väsyneet illat  - koin kaiken niin stressaavana, että aloin miettiä vaihtoehtoa. Se löytyi aika helposti, joten perustin toiminimen, sanoin itseni irti työsuhteesta ja ryhdyin kääntäjäyrittäjäksi. Kerron siitä postauksessa Kääntäjä.

Vuosien varrella yrittäjyys on kantanut taloudellisesti välillä kokonaan, välillä osittain. Se on antanut vapautta tehdä myös sitä, mitä haluan, vaikka olenkin ollut välillä työsuhteissa. Se on kulkenut rinnalla varaventtiilinä, en laittanut firmaa pois edes lähtiessäni Kööpenhaminaan, vaan annoin sen olla säästöliekillä paluuta varten. Tanskassakin yritin töiden ohessa, hankin sitä varten sivutoimiluvan ja perustin toiminimen. Opiskelin iltaisin ja viikonloppuisin kehoterapiaa, ja opintoihin sisältyi paljon harjoitushoitoja, joita tehtiin valmistuneita halvemmalla. Tutustuin hoitoja tehdessäni moniin paikallisiin suomalaisiin, ja se toi mukavaa vaihtelua arkeen. Aloin haaveilla jatkavani hoitoja palattuani Suomeen.

Palasimme Kööpenhaminasta 2021. Aloin tehdä hoitoja ja joogaohjauksia ja kieliosaaminen jäi taka-alalle. Käännösten kysyntä katosi. Ennen AI:n tuloa yrittäminen oli ollut käännösalalla kannattavaa. Käännösbisnes on kuitenkin kokenut suuren muutoksen, aivotyöstä ei enää makseta niin kuin ennen. Ennen sairastumista sain jalan muutaman kustantamon oven väliin, tein heille konekäännetyn editointia. Toivottavasti lähettävät toimeksiantoja kun ilmoitan olevani taas työkykyinen. Hyvinvointiala ei minua yksin elätä. Pyrin siitä huolimatta pitämään yritykseni painopisteen hyvinvointialalla, yritän markkinoida hoitoja ja joogaohjausta. Se on haastavaa, paikkakunta on pieni ja hoitoni ovat vaihtoehtohoitoja. Niillä on vaikea kilpailla fysioterapeuttien ja hierojien kanssa asiakkaista, Kela pitää siitä huolen. Hyvinvointiala antaa minulle kuitenkin paljon enemmän kuin koneella yksin puurtaminen, joten aion jatkaa, jahka sairasloma loppuu. Tarvitsen vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa. Kun se puuttuu, niin tunnen melkeinpä katoavani, välillä mietin, kuka minä oikein olen. Koen olevani parhaimmillani juuri hoitotyössä ja hyvinvointialan ohjauksissa. Siksi yrittäjyys saa kulkea rinnalla, vaikka eteen tulisikin vielä joku työsuhde, ja kun eläkepäivät tässä parin vuoden sisään alkavat.