Seuralainen

Kolme viikkoa viimeisistä solunsalpaajista. Kunto alkaa olla parempi, aamulenkki menee jo aika reipasta vauhtia. Lihakset ja lihaskalvot ovat jumissa, keho ei taivu lämmittelemättä juuri mihinkään. Hiusten lisäksi ovat lähteneet ripset ja kulmat, ja yksi kynsi on irtoamassa, yritän estää sitä repeytymästä laastarilla. Sohva ei enää houkuttele päivisin, väsymys on vähentynyt. Illalla saatan olla ihan poikki kun olen touhunnut päivän, mutta sitten vain lepään.

Tänään oli aika aloittaa sädehoito. Ottivat ensin muutamia röntgenkuvia, joiden avulla säteet suunnataan oikein. Makasin selälläni kädet pään yläpuolella telineissä. Sain kasvojeni eteen pienen näytön, josta pystyin seuraamaan omaa hengitystäni pallean päälle teipatun anturin avulla. Koska kasvaimeni oli sijainnut vasemmalla puolella, vedin keuhkot täyteen ilmaa ja pidättelin hengitystä säteiden ajan. Näin suojellaan sydäntä. Jos en jostain syystä pystyisi pitämään hengitystä, säteet lakkaavat automaattisesti. Hoidon jälkeen piirsivät rintaan huomista varten muutamia merkkejä. 

Kuljin Kelataksilla, reipas tunti suuntaansa. Olisin pystynyt ajamaan, mutta se olisi tuonut tilanteeseen turhaa stressiä, nyt tuntui hyvältä vain chillata ammattikuskin kyydissä. Arvatenkin tämä jatkossa myös väsyttää. Iho voi myös alkaa oireilla, olen saanut sitä varten ohjeita. Rasvaa ja ilmakylpyjä, ei kylmää eikä kuumaa. Vakaviakin haittavaikutuksia voi tulla, viiveellä. Niitä en kuitenkaan ala tässä kohtaa miettimään, ne käsitellään sitten jos ilmaantuu.

Nyt kun hoidot ovat loppusuoralla, ajatus alkaa kulkea tulevaan. Alan ymmärtää, mitä vertaisryhmissä tarkoitetaan sillä, ettei elämä palaa entiselleen. Sairaus ei katoa vaikka se paranisi, vaan se kulkee mukana. Hoidettunakin syöpä saattaa vaania kehossa vuosikausia ja puhjeta yllättäen uudelleen. Se on fakta. Samoin se, että syöpäsolut ovat saattaneet uinua kehossani ties kuinka kauan, ennen kuin lähtivät kasvuun. Onneksi en tiennyt sitä. Olin terve kunnes toisin todistettiin. Aion olla sitä myös jatkossa, kun hoidot ovat ohi. Nauttia jokaisesta päivästä, kun voin kertoa voivani hyvin, pitää seuralaiseni taka-alalla niin kauan kuin se ei rettelöi. Nyt olen kuitenkin tietoisempi siitä, että tilanne voi taas muuttua.