Olisinpa tiennyt
Sädehoitoa 2,5 viikkoa takana. Iho alkaa oireilla, kudokset ovat arat ja olo välillä ihan tajuttoman väsynyt. Ja välillä taas ok.
Olen nyt kahlannut edellisen postauksen kirjat läpi. Niissä viitataan hurjaan määrään tutkimuksia eri puolilta maailmaa, mukana myös suomalaisen Kaarlo Jaakkolan tutkimus. Mitään ei väitetä ilman tieteellistä pohjaa. Rivien välistä voi kuitenkin ymmärtää, että ravinto on joidenkin mielestä vaihtoehto syövän perinteisille hoitomuodoille, jotka parantaessaan myös tuhoavat kehoa ja voivat aiheuttaa potilaalle muita sairauksia. Se saattaa olla mahdollista, monet ovat toipuneet ilman solumyrkkyjä ja säteitä, mutta itse en uskaltaisi jättäytyä ravitsemuksen varaan. Vastassa on niin kova pelaaja, että en haluaisi ottaa riskiä hävitä peliä vapaasta tahdostani.
Yksi asia kuitenkin mietityttää: lääkärit voisivat puhua enemmän ravinnon merkityksestä syövän hoidossa. Voi olla etteivät he tiedä tarpeeksi, mutta siinä tapauksessa koulutusta tulisi täydentää riittävillä ravitsemusopinnoilla. Olen vasta nyt hoitojen ollessa loppusuoralla oppinut, että olisin voinut valmistaa kehoani kestämään paremmin sytostaattien ja sädehoidon vaikutuksia. Yksinkertaisesti lisäämällä ruokavalioon esimerkiksi enemmän porkkanaa lehtikaalia, papuja, punajuuria, selleriä ja palsternakkaa, muutamia mainitakseni. Ihan tavallista ruokaa. En tietäisi tätä vieläkään, jos en olisi itse alkanut kaivella asiaa. Se vähän nyppii, ettei potilaan hoidossa juurikaan kiinnitetä huomiota ravintoon, joka on äärimmäisen tärkeää paranemisen ja terveenä pysymisen kannalta.
Olen oppinut kirjoista myös sen, että ihmisellä on kehossaan elämänsä aikana lukuisia syövän alkuja, jotka immuunijärjestelmä useimmiten onnistuu nitistämään. Kehon solut uusiutuvat sellaista vauhtia, että niiden joukkoon mahtuu myös valuvikoja. Voin kuitenkin ravinnon avulla tehdä parhaani estääkseni syöpäsoluja roihahtamasta uuteen kasvuun. Valinnoillani voin rajoittaa niiden ravinnonsaantia ja näännyttää ne nälkään, ja samalla vahvistaa omaa immuniteettiani. Tämä vaatii tiedonhakua ja omaa aktiivisuutta, ja elintarviketeollisuuden tarjoamien vaihtoehtojen kyseenalaistamista. Voin esimerkiksi valita proteiinipatukan sijaan keitetyn kananmunan, se vie repusta saman verran tilaa. Yksi ohjenuora onkin syödä ravinto mahdollisimman luonnonmukaisena.
Päänvaivaa aiheuttavat lisäravinteet, joilla on suuri rooli kehon vahvistamisessa. Emme saa kaikkia tarvittavia lisäravinteita ruoasta, mutta en ole löytänyt mistään varmaa tietoa, mitä lisäravinteita syövän sairastunut potilas voi ja ei voi syödä. Hoitojen alussa on jätettävä kaikki lisäravinteet pois, koska lääkärit eivät tiedä niiden ja solumyrkkyjen yhteisvaikutusta, mutta entä hoitojen jälkeen? Koska saa alkaa vahvistaa kehoaan esimerkiksi vitamiineilla ja hivenaineilla? Jos joku osaa suositella tähän erikoistunutta lääkäriä niin otan kiitollisena vinkin vastaan.
Ravinnon laadun lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että suolisto saa levätä. Jos syömme koko valveillaolon ajan suolisto joutuu työstämään ravintoaineita pitkälle aamuyöhön, eikä keho puhdistu. Kirjailija suosittaa pätkäpaastoa eli 8 tunnin syönti-ikkunaa ja vesipaastoa yhtenä päivänä viikossa. Se tuntuu vähän liian hurjalta, yritän pysyä 10 tunnissa, enkä ole koskaan kokeillut päivän paastoa. Ehkä teen sen tässä syksyn aikana.
Kommentit
Lähetä kommentti