Syksyiset aamut ovat kauniita pilviselläkin säällä. Bongasin lenkillä hopeisena välkkyvän pensaan, kuva ei vain tee oikeutta. Pitäisi kai hommata parempi kamera, eli uusi puhelin.  Viime päivät olen porhaltanut hyvällä energialla. Lauantaina jaksoin jopa tanssilattialle, ja sunnuntain vietin maalaten ja leipoen. Tein viime viikolla hapanjuuren ja sunnuntaina tein siitä leipää. Siinä meni kohottamisineen koko päivä, mutta eipä minulla ollut kiire minnekään. Voi olla että kun työt alkavat niin leipominen jää. Juuren voi sitten pakastaa tai sen voi pitää hengissä ruokkimalla kerran viikossa. Välillä tuntuu toki väsymystä, mutta se ei nyt kaada sohvalle. Askelkin on jo kohtuullisen reipas. Olen ihmetellyt, mistä pystyn energiani ammentamaan, viimeisestä myrkkyannoksesta on vain kaksi viikkoa. Viime aikoina en ole päässyt tälle tasolle hoitokertojen välissä. Ehkä se on vain tietoisuus siitä, että syto oli viimeinen. Olemisen iloa, kiitollisuutta ja riemua elämästä, joka pääsee pian taas...