Tiputuspäivä 5/6

Viides ja toiseksi viimeinen tiputuspäivä Vaasassa on ollut aika vaiherikas.  Aikataulussa oli ensin käynti Kuulostudiossa kuulokojeiden huoltoa varten, ovat viime aikoina piiputtaneet hieman. Sinne ei voi varata aikaa, joten olimme ajatelleet olla paikalla kun avaavat kahdeksalta, jotta ehtisimme hotelliaamiaiselle ennen aamupäivän tiputusta. Olimme lähdössä ajoissa ennen seitsemää, mutta ulkona odottikin ylläri: rengasrikko. Jo toinen muutaman viikon sisään, eikä ollut edes sama rengas, joka viimeksi korjattiin. Meni hetkeksi sormi suuhun. Kela-taksi pitää tilata edellisenä päivänä, eikä sen kyydissä hoideta asioita. Toinen auto oli Heriksdalissa ja siellä ei kukaan herännyt puhelimen ääneen. Onneksi poika asuu lähellä, hän vastasi unisena mutta tuli saman tien tuomaan meille autonsa, pärjäsivät päivän ilman. Huh helpotus. Rengasrikolle lienee muutamia syitä, yksi on terävällä sepelillä hoidettu valtion soratie, jota ajelemme Henriksdaliin, ja toinen pehmeä rengaslaatu. Siitä minä en tiedä mitään, mutta näin kerrottiin. Kolmas syy on liian kova vauhti. Nyt on pakko olla soratienpätkällä tientukkona, tai vakuutusyhtiölle lähtee liikaa hinauslaskuja. Jos joskus ihmettelet hidasteluani Taalintiellä, niin yritän vain välttää rengasrikkoa.  Pääsimme liikkeelle ajoissa. Kuulokojeet huollettiin viidessä minuutissa, ei tarvinnut jonottaa, ja sen jälkeen menimme Royaliin aamiaiselle. Herkullinen ja raikas kattaus.

Ennen tiputusta tapasin lääkärin, joka kertoi miten tästä eteenpäin edetään. Olin kirjoittanut liudan kysymyksiä, joihin sain kaikkiin vastauksen. Kerroin silmistäni, ne kuivuvat ja tuntuvat takkuisilta, näkeminen ja lukeminen on välillä tosi vaikeaa. Aamulla tuntui, että oikean silmäluomen alla on hiekkapaperia. Hän totesi silmätulehduksen ja määräsi antibioottitippoja ja kosteuttavia geelitippoja. Hän kertoi myös sen, että olen infektioherkkä vielä vuoden sytohoitojen jälkeen. Vuoden! Ohjeisti matkustamaan käsidesin ja maskin kanssa, välttämään isoja väenpaljouksia ja nuhaisia ihmisiä. Sivuvaikutukset, kuten lihasheikkous, uupumus, ihon puutuminen ja silmäongelmat sun muut voivat myös jatkua vielä vuoden, eli tässä tarvitaan kärsivällisyyttä. Treenata saa sen verran kuin tuntee jaksavansa, jo hoitojen aikana.  Uimaan pääsen 2-3 vkoa viimeisten sytojen jälkeen, ja uimahalli on avovesiä turvallisempi vaihtoehto. Sinne siis! Toki myös avoveteen jos vaikuttaa riittävän puhtaalta eikä kehossa ole haavoja tai hiertymiä. Lääkäri oli luultavasti intialainen, hän puhui kuitenkin hyvää suomea ja antoi hyviä vastauksia ja ohjeita. Pidin erityisesti siitä, kun hän esitellessäni kortisonin aiheuttamaa ihottumaa suositteli hoidoksi aloe veraa ja kookosöljyä, ei hydrokortisonia, niin kuin kotimaiset kollegansa olisivat luultavasti ehdottaneet. Hän piti silminnähden myös siitä, kun kerroin harrastavani joogaa, piti sitä erinomaisena lihasten vetreytymiselle ja rentoutumiselle. Niinpä hän oli minusta  tähänastisista lääkäreistä paras, yhtään aikaisempien ammattitaitoa vähättelemättä. Minua ilahdutti vaihtoehtoisten, luonnollisten asioiden esilletuonti. Se, että hän kunnioitti oman kulttuurinsa perinteitä.  Seuraavaksi tapaan sädehoidon suunnittelevan röntgenlääkärin, muutaman viikon kuluttua sytohoitojen päättymisestä.

Tiputus sujui hyvin, en voinut silmilläni juuri muuta kuin väillä selata puhelinta, joten enimmäkseen lepäilin, taisin torkahtaakin. Sen jälkeen kävimme Prismassa ostoksilla ja lounaalla, ja suuntasimme kotiin. Auto oli sillä aikaa hinattu verstaalle ja rengas vaihdettu uuteen, siinä oli ollut kaksi kiven aiheuttamaa reikää. Olin ihan ajokunnossa ja pystyin tuomaan auton kaupunkiin.

Kello on jo iltakahdeksan, ja olen vielä tolpillani. Viimeksi torkuin jo kotimatkalla autossa ja aloin voida pahoin alkuillasta. Nyt on vähän höntti olo, pää raskas ja välillä tuntuu aavistuksen verran kuvotusta, mutta se menee vielä ainakin nopeasti ohi. Illalliseksi riitti pelkkä pannari. Tein sen täysjyväjauhoista, eikä se kohoa uunissa samalla tavalla kuin tavallisista vehnäjauhoista tehty, vaikka taikinassa oli kolme kananmunaa. Mutta maku oli hyvä. Laitoin sokerin tilalle intiaanisokeria, ja maustoin kardemummalla.

Nyt sitten vain chillailen tämän viikon, syön tarvittaessa pahoinvointilääkkeitä ja liikun voimieni mukaan. Kipeä varpaani pystyy kävelemään sandaaleilla ja varvastossuilla, ja näillä keleillä se on ok. Joudun ehkä odottelemaan varpaankynnen vaihtumista ennen kuin siirryn lenkkareihin. Tarvittaessa tuunaan itselleni avolenkkarit.