Sivustaseuraaja

Voinnissa on tullut takapakkia. Olen ollut viime päivinä aika uupunut. Väsymys ei ole huonosti nukutun yön aiheuttamaa unisuutta, vaan kehon voimien ehtymistä. Olen ehkä ollut liian aktiivinen ja häärännyt kuin ennen tavallisia kodin askareita. Se kostautuu. Muistuttaa siitä, millaisessa mankelissa olen. Täytyy laskea rimaa askareiden suhteen ja keskittyä olemiseen, ja lempeään liikkumiseen. Olen nyt levännyt ja yrittänyt lukea, mutta silmät eivät oikein jaksa. Ne ovat edelleen punaiset ja ärtyneet, ja jossakin välissä olen pudottanut myös ripset. Sekin voi ärsyttää silmiä, kun ripset eivät enää suojaa niitä.

 

Mieli on aika tyhjä. On sellainen sivustaseuraajan olo. Muut käynnistelevät innokkaina kurssejaan ja tapahtumiaan, minä en mitään. Tuntuu oudolta olla tumput suorina. Elämä lipuu ohi. Mutta muutama kuukausi vain, niin voin taas aloitella minäkin jotain uutta, ja jatkaa vanhaa. Se on lohdullista.

Onneksi syksyinen luonto on kaunis, se tuo iloa ja innostaa uusvanhan harrastuksen eli akvarellimaalauksen pariin. Selailin juuri muutamaa varastoistani löytynyttä opaskirjaa, huomenna ajattelin tehdä kirjoista muutamia harjoituksia.