Metsässä maadoittuu

Kävimme eilen illalla Leppäsalmen rannassa nuuhkimassa merta. Kun tulin kotiin ja katsoin päivän km-saldoa, niin niitä oli kertynyt eilisen aikana reilut kahdeksan. Jalat jaksavat vaikka tuntuvat heikoilta. Kunto alkaa hoitojen välillä taas pikkuhiljaa kohota, jaksan tehdä arjen askareita vaikka välillä vähän etoo. Mieli on hivenen kirkkaampi ja virkeämpi. Silti pitää toisinaan levähtää, tunnustella oloa.

Tänään aloitin askareet siivoamisesta. Imuroiminen on yksi inhokkipuuhistani, yleensä sen hoitaa puoliso. Pienessä kaksiossani sen ei pitäisi olla ylivoimaista, mutta olen useamman kerran hermostunut kömpelöön imuriin, jonka johto ja letku ovat aina tiellä. Niinpä tilasin ladattavan varsi-imurin, ja reilun viikon kokemuksella voin sanoa saaneeni siitä parhaan kaverin. Se on pieni, kevyt, tehokas ja sen helposti taitettava varsi helpottaa hankalien paikkojen imurointia. Ei pölypussia vaan tomut ja roskat kopautetaan roskikseen. Niin siistiä. Isossa huushollissa sen akku ei riittäisi koko talon imurointiin, mutta täällä imuroin yhdellä latauksella parikin kertaa.

Sen jälkeen lähdin metsään. Rakastan syksyä, se on minun lempivuodenaikani. Mikään ei voita kirkasta ja kuulasta ilmaa ja puunlatvoissa suhisevaa tuulta. Tänään on vielä kesäisen kaunista mutta sopivan viileää. Otin mukaani pienen ämpärin ja aloin poimia mustikoita pururadan varrelta. En kuunnellut nytkään äänikirjoja tai musiikkia, annoin vain ajatusten seilata ja kuuntelin luonnon ääniä, ihan parasta hoitoa syövästä toipuvalle.
Minussa on ihan selvästi keräilijän perimää, haluan kerätä kaikki näkemäni marjat talteen. Vaikka pakkasessa onkin jo muutama ämpärillinen ostettuja marjoja, on niin kiva saada kerätä niitä myös itse. Yleensä en ole pärjännyt mustikkametsässä hyttysten takia, ne ovat useasti ajaneet minut kotiin puolityhjän ämpärin kanssa. Tänä vuonna en ole juurikaan huomannut hyttysiä, minusta niitä on ollut vähän. Tai sitten sytostaatit ovat tehneet minusta niille liian myrkyllisen. Toivottavasti myös hirvikärpäset välttelevät minua, ne ovat hyttysiäkin pahempi maanvaiva.

Saatan lähteä metsään vielä toistamiseen tänään, jahka olen pitänyt ruokalevon lounaan jälkeen. Otan mukaani hieman isomman astian ja taskuuni muovipussin, jos vaikka sattuisin näkemään kanttarelleja.