Takana vielä yksi kesän kohokohdista. Puolisoni täytti pyöreitä toukokuussa ja piti sen kunniaksi viikonloppuna perheelle ja lähisuvulleen puutarhabileet. Sää oli romuttaa suunnitelmat, mutta optimistinen juhlakomitea - Uffe ja talon nuoriso - tähtäsi koko ajan siihen, että juhlat voidaan pitää ulkona. Vaihtoehtona oli ulkorakennuksen kivinavetta, joka on toiminut pitkään kesäjuhlien pitopaikkana. Pienemmällä porukalla se olisi toiminut, mutta ei tällä kertaa. Meitä oli tilaan nähden liikaa, ja mukana oli 13 vilkasta lasta, jotka viihtyivät kun saivat kirmata pihalla. Aamupäivä oli aika lupaava, mutta sitten alkoi sataa. Sade loppui kuitenkin juuri, kun juhlien oli määrä alkaa, ja nopsasti pöydät oli kuivattu ja liinat ja istuintyynyt levitetty. Sää oli sopivan lämmin, pystyimme istumaan ulkona ilman huopia, ja lapset saivat leikkiä ja pelata futista mielin määrin.
Viileä kivinavetta sai toimia buffettina. Yhdestä ovesta sisään, lautanen täyteen, ja toisen oven ulkopuolelta vielä päälle muurikkaperunoita. Täydellistä.
Tavallisesti olisin häärännyt osana juhlakomiteaa, mutta nyt olin saanut vapautuksen. Pystyin kuitenkin valmistelemaan tarjoilua. Olin tehnyt pakkaseen 9 uunipellillistä lihapullia ja 5 pellillistä Brita-kakun pohjia. Kakut kasasin muutamaa tuntia ennen juhlien alkua, ja niistä tuli todella herkullisia, vaikka olivatkin elämäni ensimmäiset marenkikakut. Kalavoittoinen ateria maistui muutenkin hyvältä. Harmitti vain, etten voinut syödä Uffen bravuuria graavilohta, joka kuulemma sulaa suussa. Graavatut ruoat ovat syöpäpotilaan kieltolistalla.
Juhlissa oli tietenkin ohjelmaa, Uffen perhe ja naapurit musisoivat ja laulavat aina tilaisuuden tullen, ja vieraille oli suunniteltu piirustustehtävä, aiheena puutarhatuolissa istuva juhlakalu. Yhdistimme ryhmissä eri perheiden jäseniä ja vierailla oli silminnähden mukavaa.
Minä olin tehnyt puolisolle diplomin ja kerroin lyhyesti, miksi hän on minulle paras elämänkumppani. Olemme taivaltaneet yhdessä nyt 17 vuotta, ja ehtineet tehdä ja kokea kaikenlaista.
Jaksoin olla mukana melko myöhälle, lähdin ajamaan kotiin iltakahdeksalta. Päivä oli toki raskas, tunsin aina välillä olevani vähän äärirajoilla, mutta samalla se toi niin tervetulleen tauon sairastamiseen, että halusin ehdottomasti olla mukana. Tiesin sen tuntuvan seuraavana päivänä, mutta ei se haitannut.
Sunnuntaiaamuna olin aivan poikki, aamulenkki vaihtui sohvalla lojumiseen. Lähdin kuitenkin puolenpäivän aikaan käymään Henriksdalissa, söimme juhlien tähteitä ja chillasimme pihapiirissä. Pikkuhiljaa alkoivat myös voimat palautua sytohoitojen väliselle tasolle.
Nyt alkaa uusi hyvä viikko, seuraava tiputus on viikon päästä. Lupaavat aika sateista säätä, saa nähdä mitä sitä innostuu tekemään sisätiloissa.
.jpg)
Kommentit
Lähetä kommentti