Tekevän mieli

Olo kohenee päivä päivältä. Voimat ovat edelleen vähissä, välillä iskee uupumus ja keuhkot tuntuvat taas raskailta, mutta etova tunne alkaa vähentyä ja mieli on kirkkaampi. 

Mieli alkaa miettiä, mitä pitäisi, ja mitä voisi tehdä. Nyt kun on ihan oikeasti aikaa. Hoitojen alussa luin paljon, mutta nyt se ei oikein suju, tuntuu rasittavan silmiä liikaa, joudun zoomailemaan. Johtuu niiden kuivuudesta, ja on tuo näkökin tainnut heikentyä. Harmittaa, nyt olisi aikaa lukea. Teen käsitöitä, mutta vain kun katson telkkaria. Teen ristisanoja, kun en jaksa olla joutilaana. Sitäkin olen opetellut, istun terassilla metsänreunaa tai pilviä tuijotellen enkä tee mitään, saatan siinä nukahtaakin. Eilen otin esille akvarellivärit, mutta en löytänyt varastostani sopivaa paperia, lähden kohta sitä ostamaan. Kynnys aloittamiseen on kuitenkin suuri, en ole vuosiin saanut aikaan muuta kuin töherryksiä. Saa nähdä, miten monta päivää lojuvat pöydällä koskematta. Olin aikonut mennä ensi viikolla maalauskurssille, mutta tajusin olleeni liian optimistinen ja peruin sen. Tunti pari menisi hyvin, mutta kaksi kokonaista päivää on nyt liikaa. Jos sää sallii, käytän aikaa marjapuskissa, uskoisin että silloin on jo jotain poimittavaa. Sekin on mukavaa puuhaa, varsinkin kun ympärillä on peltomaisema ja tuuli tuivertaa puissa. Useimmat askareet ovat mukavia, kun on aikaa. Työelämässä ajankäyttö on jatkuvaa priorisointia, ja sen vuoksi mukavatkin asiat stressaavat, varsinkin jos työn ja vapaa-ajan raja on häilyvä. Näinä hyvinä päivinä saan esimakua siitä, millaista elämäni voi olla, kun jään pelkästään eläkeläiseksi.

Siihen on vielä aikaa, jos tästä toivun ja saan jatkaa terveenä ilman takapakkia. Yksi yrittäjyyden hyviä puolia on se, että sitä voi jatkaa eläkkeelläkin, niin paljon kuin kokee mielekkääksi tai tarpeelliseksi. Eläke turvaa perustulon, joten paineet toimeentulosta helpottavat, ja yritystoiminta voi tuntua jopa mukavalta harrastukselta. Siihen on enää noin puolitoista vuotta. Olen yrittänyt olla ajattelematta työkuvioita liikaa, sitä miten lähden liikkeelle kun saikku loppuu. Asiat järjestyvät jollakin tavalla, parempi pitää ovet avoinna eikä lukita itseään suunnitelmiin, jotka sitten ehkä eivät toteudukaan. Päivä kerrallaan. Huonoina päivinä on helppoa elää hetkessä, mutta kun mieli virkistyy, se alkaa taas karkailla tulevaan.