Kuulosta ja sen merkityksestä

Eilen oli jo aamusta vähän ryytynyt olo, kun lääke alkaa taas ottaa kehoa haltuun. Piristyin kuitenkin kun sovin tapaamisen Turusta ajelevan tulkkikollegan kanssa, hän oli lähdössä kesäkiertueelle ja aloitti täältä rannikolta. Treffasimme Kiilissä, ja oli mukava vaihtaa kuulumisia. Virtaa riitti vielä senkin jälkeen, melkeinpä iltaan saakka.

Yö meni ohuella unella, ja huomasin vessassa käydessäni astelevani melkeinpä täydessä hiljaisuudessa. Otan kuulokojeeni yöksi pois, mutta yleensä kyllä kuulen askeleeni huoneessa. Nyt aika heikosti. Solunsalpaajat voivat vaikuttaa myös kuuloon, ilmeisesti hiljaisuus johtuu siitä. Samoin ne voivat vaikuttaa näköön, mielestäni saan jumpata silmillä enemmän nähdäkseni kunnolla. Se voi toki johtua siitäkin, että silmät ovat koko ajan kuivat. Toivottavasti aistit palautuvat hoitojen jälkeen. Pieni etova tunne alkaa nostaa päätään, raastoin lasiin inkivääriä ja puristin sekaan sitruunaa, se auttaa hieman. Keuhkot ovat kuitenkin paremmat, oireet katosivat vajaa viikko sitten, liekö keho tottunut lääkkeisiin. 

Tänään kerron kuulostani. Olen ollut kuulovammainen jo toistakymmentä vuotta. Kuulonalenema alkoi oikeasta korvasta, ja sainkin ammattini vuoksi aika nopeasti siihen kuulokojeen. Tein keikkaa tulkkina ja siinä on ihan pakko kuulla molemmilla korvilla riittävän hyvin. Alenemalle ei löytynyt mitään syytä, mutta ajan myötä se lisääntyi ja alkoi vaivata myös vasemmassa korvassa, ja sain siihenkin nopeasti apua. Palvelu julkisella puolella on pelannut hienosti, olen saanut uudet kojeet tarvittaessa, en ole joutunut odottamaan sääntöjenmukaista viittä vuotta. Tekniikka kehittyy niin nopeasti, että olisi ikävää joutua kärvistelemään vanhentuneilla kojeilla liian pitkään, kun kerran tarvitsee niitä työn puolesta. Työelämän jälkeen tahti varmasti muuttuu. Kojeet ovat yksityisellä puolella niin kalliita, että en ole edes harkinnut ostavani niitä itse. 

Yksi työtehtävistäni Pohjoismaiden ministerineuvostossa oli tulkkaaminen, ja pääsin siinä ihan hyvin  alkuun. Kunnes eräällä kokouskeikalla Färsaarille huomasin, että nyt ei suju. Arvelin syyksi tilan laitteistoa, syrjäisissä kokouspaikoissa ei aina ole uusinta tekniikkaa, mutta varasin kuitenkin ajan  kuulontarkastukseen Bisbebjergin sairaalaan. He havaitsivat kuuloni romahtaneen oikeassa korvassa. Äkillinen kuulonmenetys voi joskus kertoa kuulohermokasvaimesta, joka sinänsä on vaaraton, mutta joudutaan kuitenkin leikkaamaan pois ennen kuin kasvaa liian suureksi. Laittoivat minut sen vuoksi heti magneettiröntgeniin, mutta kasvainta siellä ei onneksi ollut. Eipä siinä sitten muuta kuin sopeutua. Se aiheutti jonkinlaisen kriisin, koska jouduin jättämään tulkkaamisen, ja samalla jouduin rajoittamaan sosiaalisia tilanteita. Kojeet ja niiden lisälaitteet, kuten erilaiset mikrofonit, auttavat monissa tilanteissa todella hyvin, mutta äänekkäät tilat, joissa on paljon puheensorinaa ja astioiden ääntä, tai lasten riemukkaat leikkihetket ovat niille liikaa. Kojeet vahvistavat äänen nopeasti epämukavalle tasolle, ja joudun vetäytymään taustalle tai poistumaan tilanteesta. Jos laitan kojeet kiinni, en pysty seuraamaan keskustelua. Tein jonkinlaista surutyötä hetken, mutta olen nyt hyväksynyt tilanteen, ja elän sen mukaan. Tämä tietenkin lisää oman rauhan tarvetta, josta viimeksi kirjoitin.

Puhun kuulovammastani mielelläni, ja kannustan muitakin ottamaan kuulonalenemansa vakavasti. Muutamalla lähipiirissäni on tapana kääntää päätään hieman, kun heille puhuu, ja se on ihan selvä merkki siitä, että toinen korva kuulee paremmin. Se on jo selvä syy hakeutua tutkimuksiin. Hoitamaton kuulonalenema alkaa rajoittaa elämää, henkilö alkaa vältellä tilanteita, joissa havaitsee kuulevansa huonosti, ja tutkimusten mukaan kuuloärsykkeillä on suuri merkitys aivojen hyvinvoinnille ja muistisairauksien ehkäisylle. Aivot turtuvat, jos ne eivät saa ympäristöstä riittävästi ärsykkeitä, ja henkilö altistuu dementialle.

Monet pitävät kuulokojeita vanhusten juttuna, ja heitä ehkä nolottaa alkaa käyttämään kojeita. Ihan turhaan. Modernit kojeet ovat pieniä ja huomaamattomia, kuten kuvasta näkyy, ja niitä voidaan usein käyttää Bluetooth-yhteyden avulla puhelimen kautta. Ei tarvitse näpräillä sormin. Olen itse hyvin kiitollinen julkisen puolen palvelusta, niin Suomessa kuin Tanskassakin, ilman kojeita olisin jäänyt jo aikaa ulkopuolelle kaikesta. Tanskassa kuulokojeiden käyttö on paljon yleisempää ja hyväksytympää, melkeinpä kuin silmälasien käyttö.  Toivon, että myös meillä päästäisiin siihen.