Ihanaa, puolipilvistä!

Tiputuspäivän vaihtuessa iltaan piti ottaa pahoinvointilääke, alkoi kuvottaa. Se auttoi nopeasti. Kuvotus ei jatkunut aamulla, vaikka tabletin vaikutus ehti varmasti lakata yön aikana, joten ehdin ilahtua että pääsinpä vähällä. Eilinen menikin ihan hyvin, söin melko normaalisti ilman etovaa tunnetta, ja puuhastelin tässä kotona. Kasvot ja kaula hehkuivat punaisina, solunsalpaajien vaikutuksesta. Välillä kuitenkin iski kova väsymys ja piti ottaa pienet tirsat. Kun ei ole aikatauluja niin sehän on helppoa. Terassillani on onneksi suurimman osan vuorokaudesta varjoisaa, torkun helteillä mieluiten siellä.

Tänä aamuna piti kuitenkin nielaista uusi pv-lääke. Olen vähän varovainen niiden kanssa, kun arastelen hurjia sivuvaikutuksia, joita niillä voi olla. Lääkettä saa syödä korkeintaan 5 päivää, sekin jo kertoo, että on aikamoista ainetta. Piti lukea pakkausseloste uudelleen, että tiedän, milloin on mentävä päivystykseen. Mutta rohkea rokan syö, en jaksa voida huonosti jos sen voi välttää. Olo on eilistä takkuisempi, ajatus ei oikein kulje. Oloon vaikuttaa myös valkosolupiikki, joka otetaan vähintään vuorokauden kuluttua tiputuksesta. Se aiheuttaa myös äkillistä pikku vihlontaa luissa, mutta sen kanssa pärjään. Jos äityy pahemmaksi, otan buranan.

Kävin kuitenkin kävelyllä, ja nautin pilvisestä aamusta. Helle saisi minun puolestani jo loppua. En jaksa olla auringossa, ja uusi lääke aiheuttaa vielä erityistä aurinkoherkkyyttä. Pitää pysytellä sisällä tai varjossa niin kauan kuin aurinko porottaa. Pekka Poudan mukaan edessä ovat täällä kesän kuumimmat päivät. 

Käyn aamuisin usein Punaisen lehmän laiturilla Salantien varrella. Yleensä koukkaan ensin campingin kautta niin siitä tulee passeli reitti, tänään voimat eivät oikein riittäneet vaan piti vähän lyhentää. Rannassa käyminen antaa aamulenkille oman hohtonsa. Tänään bongasin kauniin valoilmiön ja joutsenperheen, joka oli kuitenkin liian kaukana kuvattavaksi.