Ahdistaa

Kuusi päivää tiputuksesta. Pientä pahoinvointia, pysyy aisoissa kun pistän jotain suuhuni. Olen väsynyt ja voimaton, aamulenkillä köpöttelen pikkuhiljaa. Iltalenkki jää helteellä tekemättä. Pää on vähän takkuinen ja silmät tihrustavat. Jalat ovat vähän huterat, oudon heikot. Samoin käsivarret. Yöuni katkeaa aikaisin, neljän jälkeen se on enää koiranunta. Päivästä tulee turhan pitkä. 

Maailman uutiset ahdistavat. Silmiemme edessä tapahtuva kansanmurha Gazassa on käsittämätön. Ihmisten ahdingosta ja nälänhädästä on tiedotettu jo aikaa sitten, silti tragedia saa jatkua, viattomat lapset maksavat hengellään. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Miksi päättäjillä ei ole selkärankaa tehdä sitä, mikä on ihmisyyden nimessä oikein? Miksi me kansalaiset sallimme sen? Nämä asiat pyörivät päässä. Samalla kun sitä yrittää elää omaa elämäänsä. Meidän ei tarvitse luopua arjestamme auttaaksemme, tärkeintä on tuoda epäkohtia esille. Painostaa niitä, joilla on valta päättää asioista.

Allekirjoitin Fingon vetoomuksen Gazan suojelemiseksi. Fingo on suomalaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestö, joka edistää kestävää kehitystä ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumista globaalisti. Postaan ja kehotan muita samaan. Mitä muuta voin tehdä? Pidän silmät auki ja reagoin siihen mitä näen. En tiedä, mitä apua siitä on. Toivon kuitenkin, että pienistä puroista voi syntyä voimakas virta. Ja oma oloni helpottuu hieman, kun taas käperryn oman etuoikeutetun ja yltäkylläisen elämäni ympärille. Olen etuoikeutettu, kun saan sairauteeni hyvää ja yhteiskunnan kukkaroa rasittavaa hoitoa. Yltäkylläisyyttä tuo turvallinen elämä, jossa mikään ei uhkaa viedä kattoa pään päältä tai leipää pöydästä.