Vertaistuesta

Askel on tänään ehkä vähän kevyempi, vaikka olenkin jo ottanut yhdet päikkärit ja kello on vasta puoli yksi. Rakastan päikkäreitä. Varsinkin, jos saan ottaa ne ulkona puiden suhistessa taustalla.
Hain luontaistuotekaupasta elektrolyyttejä, arvelin että ovat tarpeen, kun syön heikonlaisesti ja juon paljon vettä. Lisäksi tilasin proteiinijauhetta. Parasta olisi tietysti saada kaikki tarvittava ruoasta, mutta kun ei oikein saa alas, niin autan kehoa vähän. 

Tänään hehkutan vertaistuella. Olen löytänyt Facebookista kolme ryhmää, joista kaksi on suomenkielistä: toinen kaikille rintasyöpään sairastuneille ja toinen meille triplanegatiivisen diagnoosin saaneille, ja yksi ruotsinkielinen kaikille rintasyöpään sairastuneille. Niissä käydään ahkerasti keskustelua, rakentavassa ja toisia tukevassa hengessä. Tähän mennessä olen löytänyt keskusteluja kaikista aiheista, joita olen halunnut ryhmistä etsiä. Koska olen elänyt aikaisemmat elämänkriisini ilman somea, niin jaksan ihmetellä ja ihastella tätä tapaa olla vuorovaikutuksessa tuiki tuntemattomien kanssa, ja sitä miten hyvältä toisten antama tuki tuntuu, vaikka en tiedä ihmisistä yhtään mitään muuta kuin heidän diagnoosinsa. Edelleenkin olisi toki antoisaa keskustella nokitusten, mutta some kokoaa kätevästi yhteen suuren määrän samassa tilanteessa olevia, ja kynnys avautua on matala. Ryhmissä on paljon tietoa, ja kun sitten vielä googlaan asioita, niin tietoa on jo melkeinpä liikaa. Tieto lisää tuskaa. Kaikki eivät selviä, ja syöpä saattaa uusia, jopa moneen otteeseen. Faktat pistävät ajattelemaan. Jatkanko elämää ja työntekoa siitä mihin jäin, vai teenkö jonkinlaisen täyskäännöksen tai suunnanmuutoksen. Laitanko etusijalle toimeentulon, vai keskitynkö siihen, mikä tuo elämään sisältöä ja iloa. Vai pystynkö yhdistämään ne. En tiedä vielä.