Somessa tulee koko ajan vastaan mitä ihanimpia retriittejä ja tilaisuuksia. Sointukylpykuvia katsoessa alkaa kaihertaa. Olisi niin ihanaa suunnitella ja toteuttaa omia kylpyjä, varsinkin kun olisi oma studiokin. Siellä se on tyhjän panttina, käyn välillä kastelemassa kukat ja nuuhkin ilmapiiriä. Hoitopöytä pölyttyy. Varsinkin nyt, kun vointi on melko hyvä, niin tilanne tuntuu vähintäänkin epäreilulta. Mutta eihän elämä reilua ole. Tiedän sen, ja olen hyväksynyt tilanteen. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, etten tuntisi välillä turhautuneisuutta ja harmia, jopa surua. Tunteet vievät kuitenkin eteenpäin, saavat miettimään uusia ratkaisuja ja avaavat ehkäpä mahdollisuuksia, joita en ilman sairastumista olisi tullut edes ajatelleeksi.
Tietenkin tämä on kasvun paikka, kuten kaikki vastoinkäymiset. Joidenkin asioiden edessä on vain pakko nöyrtyä. Yksi hyödyllinen opetus on se, että yksinyrittäjän on varmistettava selustansa paremmin. Otin melkoisen riskin solmiessani määräaikaisen vuokrasopimuksen, mutta tein sen "ei tässä kuinkaan käy" -mentaliteetilla, koin että nyt tai ei koskaan, työvuosia kun ei niin kovin montaa ole jäljellä. En ajatellut, että juuri minä sairastuisin, mikä on tilastojen valossa ihan typerää. Joudun nyt miettimään, mikä on mahdollista jatkossa. En ehkä pysty saikun jälkeen jatkamaan siitä, mihin jäin, vaan asioihin voi tulla muutoksia.
Kommentit
Lähetä kommentti