Kielen päällä

On tiputusta edeltävä viikko, ja tässä alkaa tuntea olevansa entisellään. Aamulenkit pitenevät. Tänään kävelimme peltojen pientareilla ja löysimme uuden piknikpaikan.
Huomaan solumyrkyt pikku tuntemuksista; nenä ja suu kuivuvat, hengitys kulkee vähän raskaammin, vatsa turpoaa välillä ja toisinaan iskee väsymys. Mutta muuten sujuu hyvin. Alan tottua leppoisaan olemiseen, nautin kun ajatukset saa virrata vapaasti. Tänään mietin kieltä ja sen merkitystä. 

Oma äidinkieleni on suomi, vanhempani tulivat rannikolle Ilmajoelta, eivätkä koskaan oppineet käyttämään ruotsia. Pärjäsivät silti hyvin, kotikylässäni Skaftungissa on aina kommunikoitu molemmilla, ristiin rastiin. Kävin suomenkieliset koulut, ja opin puhumaan ruotsia yläasteella, kun ystävystyin koulubussissa samassa kylässä asuvan ruotsinkielisen tytön kanssa. Osasin piirun verran paremmin ruotsia kuin hän suomea, joten kieli valikoitui sen perusteella. Lukion jälkeen ruotsinkieli oli kääntäjänopintojeni pääaine, ja siihen sisältyvän työharjoittelun tein Ruotsissa. Olen elänyt molemmilla kielillä lukioajoista lähtien  Seurustelin ensin suomenruotsalaisen kanssa, sitten tutustuin lasteni isään riikinruotsalaiseen ja nyt elän taas suomenruotsalaisen kanssa. Kun opintojen jälkeen muutin Ruotsiin ja olin pelkän riikinruotsin keskellä, muistan poteneeni pientä identiteettikriisiä. Jouduin elämään kielellä, jota en hallinnutkaan niin hyvin kuin olin luullut. Ennen pitkää asia kuitenkin korjaantui, ja jopa Skoonen murteet tulivat vuosien varrella tutuiksi. Oma puhekieleni oli Ruotsin vuosien aikana lähellä riikinruotsia, se tuli luonnostaan kun sitä kuuli koko ajan. Nyt puhun kai jonkinlaista sekakieltä, riikinruotsalaiset äänteet sekoittuvat kouluruotsiin ja paikallisiin murreilmauksiin.

Ruotsin kieli on avannut minulle elämässä monia ovia. Asuin opintojen jälkeen Ruotsissa 10 vuotta, pidin maasta ja sen kulttuurista. Opin siellä small talkia ja halailutervehdyksiä, ja sain nauttia sekä suurkaupungin sykkeestä että kauniista luonnosta. Asuimme noin 20 minuutin junamatkan päässä Tukholman keskustasta Mälarenin rannalla Kallhällissä, josta käsin pääsi helposti luontoretkille. Muistelen noita vuosia lämmöllä, ja ajattelin aika pitkään muutettuamme Suomeen, että olisi mukava asua siellä vielä joskus uudelleen. Enää se ei kuitenkaan houkuttele. 

Kielen oppimisen sanotaan vievän 7 vuotta. Kun sain mahdollisuuden opiskella simultaanitulkiksi, ruotsin kielen taitoni oli jo ehtinyt kehittyä riittävän vahvaksi. Tulkatessa ei voi jäädä etsimään sanoja tai rakenteita, vaan niiden on oltava hanskassa. Kieliosaamiseni ansiosta sain uuden jännittävän ammatin, jota ehdin harjoittaa noin 10 vuotta, ennen kuin jouduin luopumaan siitä kuulonaleneman vuoksi. Kerron kuulovammastani lisää joskus toiste. 

Ruotsin kieli vei minut myös Tanskaan, Pohjoismaisen yhteistyön organisaatioon. Käännös- ja tulkkausosaamiseni ansiosta pystyin hakemaan  Pohjoismaiden ministerineuvostoon, jossa toimin kääntäjänä, tulkkauskoordinaattorina ja tulkkina kolme vuotta. Kielivaatimuksina oli äidinkielentasoinen suomi ja B-tason osaaminen yhdessä skandinaavisessa kielessä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että käänsin vain suomeen päin mutta tulkkasin suomen ja ruotsin välillä molempiin suuntiin. Pohjoismaisessa yhteistyössä on osattava tulkata myös tanskasta tai norjasta, joten ne olivat työsuhteessani kehityskohteita. Työpaikka oli Kööpenhaminassa sijaitseva Nordens Hus, jossa olin osa viiden Pohjoismaan ja kolmen itsehallintoalueen Ahvenanmaan, Färsaarten ja Grönlannin asukkaista koostuvaa työyhteisöä. Kiehtovaa ja jännittävää. Ministerineuvoston lisäksi talossa toimii Pohjoismaiden neuvosto, jonka parlamentaarikot kokoontuvat säännöllisesti hoitamaan yhteispohjoismaisia asioita, sekä Pohjoismainen kulttuurirahasto. Yhdessä ne tarjoavat määräaikaisia pestejä Pohjoismaiden ja itsehallintoalueiden  asiantuntijoille. Vapaat työpaikat löytyvät täältä. Hakijoilta vaaditaan asiaosaamisen lisäksi sujuvaa ruotsin, tanskan tai norjan kieltä. Islanti ja suomi ovat kieliä, joilla yhteistyö tulkataan, skandinaaveilta ei vaadita niissä osaamista.

Kaksikielisyys on tuonut elämään muutenkin paljon hyvää. Olen saanut nauttia kahden kielen kulttuurista ja pystynyt sukkuloimaan niiden välillä ilman ongelmia. Olen pystynyt ruotsin kautta hankkimaan työkielekseni myös tanskan. Olen tavannut kiinnostavia ihmisiä molemmista kieliryhmistä. Puhun molempia kieliä melkeinpä unissani, eikä minulle ole asioidessa yhtään väliä, kumpaa käytetään. Pystyn vetämään omat tuntini molemmilla kielillä, tarvittaessa jopa rinnakkain, vaikka se ei olekaan optimaalista. Tajunnan virtaa kirjoitan kuitenkin mieluiten suomeksi.