Odottelua

Vielä kaksi viikkoa ja sitten on maanantaina edessä ensimmäinen sytotiputus. Toisaalta ihan hyvä, ehdin pistää firman asiat tauolle ja valmistautua koitokseen. Mutta samalla pikkuisen turhauttavaa, ehdin miettiä liikaa ja ennen kaikkea googlata liikaa. Jokaisen syöpäpotilaan polku on toki omanlaisensa, mutta silti skenaario on kokonaisuudessaan aika raju. Hoidon haittavaikutukset voivat pahimmillaan rampauttaa koko olemisen. Ensi viikolla menen verikokeisiin ja sydänfilmiin, ja vasta sitä seuraavalla tapaan onkologin, joka sitten laittaa minut kartalle siitä, mitä tuleman pitää.

Epävarmuus sinällään ei ole minulle outoa. Olen vuosien varrella ollut moneen otteen tilanteessa, jossa en yrittäjänä ole ollut yhtään varma siitä, onko minulla jatkossa töitä. Senkin asian kanssa oppii elämään. Epävarmuus pökkii toimintaan, ja kohdallani se on merkinnyt uusia koulutuksia, väliaikaisia työsuhteita toisen palveluksessa ja sopeutumista muuttuvaan markkinatilanteeseen. Olen kuitenkin omimmillani, kun saan toimia täysin itsenäisesti. Olen oppinut luottamaan, että asiat järjestyvät, kunhan teen parhaani. Niin nytkin, kun puikoissa ovat terveydenhuollon ammattilaiset, ja minä autan huolehtimalla itsestäni niin hyvin kuin pystyn. 

Tänään teen sen osallistumalla kundaliinijoogaan studiossani, ystäväni Leila tulee Vaasasta pitämään workshopin ja minä soitan sen päätteeksi äänimaljoja. Tästä tulee hyvä päivä!