Hiuksista

Kävin eilen studion naapurissa Teresan luona, halusin mennä vähän asioiden edelle. Kaikki sytohoitoja saavat eivät pudota hiuksiaan, mutta kai suurin osa. Ja vaikka eivät lähtisikään, niin oli aika jättää ponnari tauolle. Itse asiassa suon hiuksille pienen levon, saavat lähteä. Hiuslaatuni on niin hento ja olematon, että kampaus on oikeastaan joko on tai off. Siili tai ponnari. Kuulemani mukaan hiuslaatu on erilainen, kun ne taas alkavat kasvaa. Minulle se voi olla vain hyvä asia.

Leikkasin siilin ensimmäisen kerran reilut 10 vuotta sitten. Olin valmistunut personal traineriksi ja treenasin monta kertaa päivässä. Olin päässyt kuntosalille töihin ja asiakkaiden lisäksi piti hoitaa omaakin kuntoa. Suihkussa piti käydä muutamia kertoja päivässä, eikä siihen oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin siili. Ensin se vähän hirvitti, mutta hyvin pian tykästyin siihen niin, että malli jäi, vaikka treenaaminen väheni. Pidin sitä viitisen vuotta, vasta Kööpenhaminassa alkoi tuntua siltä, että hiuksia voisi olla enemmän, ja annoin sen kasvaa. Alkuvaihe oli oikein kiva, huoleton ja vähän pörröinen, mutta sitten kun pituutta alkoi tulla niin ponnarista tuli ympärivuorokautinen kaveri. Olen elämän varrella pitänyt puolipitkää ja ostanut sitä varten kaiken maailman tököttejä, mutta siilin jälkeen en enää lähtenyt siihen. Jätin shampoonkin pois, ja olen siitä lähtien pessyt pelkällä luomuhoitoaineella. Joskus olen erehtynyt kokeilemaan jotain shampoota, mutta hiukset ovat rasvoittuneet sen jälkeen todella nopeasti. Pelkkä hoitoaine riittää. 

Yhtään ei harmittanut, kun Teresa saksi hiukset pois, ihmettelin vain, kun näyttivät lattialla niin tummilta. Ihan oma väri se kuitenkin on, en ole värjännyt hiuksiani blondiperiodin jälkeen, joka minulla oli ennen kuin siirryin hyvinvointialalle. Nyt on ihanan kevyt ja helppo olo.