Vapunpäivänä työstä

Pääsin tänä keväänä toteuttamaan pitkäaikaista haavettani, avasin oman joogastudion, jonne olen sisustanut myös hoitotilan ja toimiston. Saisin tehdä kaiken työni samoissa tiloissa. Allekirjoitin vuokrasopparin, joka sitoo minut vuodeksi, joten sairastuminen tuli todella pahaan saumaan. En kuitenkaan kadu päätöstäni irtisanoutua sijaisuudestani kaupungilla, se oli oikea. Oikeastaan ajattelen niin, että onneksi ehdin hankkia studion ennen sairastumistani, koska muuten se olisi varmasti jäänyt hamaan tulevaisuuteen. Nyt minulla on paikka, josta voin taas ponnistaa, kun sairasloma loppuu. Olen laittanut alivuokralaisen hakuun, toivon että jotain ilmaantuu. Mutta jos ei ilmaannu, niin selviän siitäkin. 

Ehdin tehdä töitä vielä reilut pari viikkoa. Kalenteriin on ilokseni ilmestynyt hoitovarauksia, ja odotan innolla suunniteltuja ryhmätunteja. Yrittäjyys on hienoa, kun työnteko on hauskaa. 

Kumma miten mieli sopeutuu. Tieto syövästä ei ole missään kohtaa antanut aihetta edes kyyneliin, ei ainakaan vielä. Eikä pelkoon. Ymmärrän tulleeni tilanteeseen, jossa en itse voi säätää ja ohjata asioita, vaan tämä täytyy vain hyväksyä ja tehdä parhaansa paranemisen eteen. Käytännössä se tarkoittaa lepoa, liikuntaa, hyvää ravintoa ja riittävästi unta. Olen ollut nyt flunssan kourissa kohta kuukauden, ja liikkumattomuus alkaa ahdistaa. Toivottavasti kunto pian riittää lenkkeilyyn, jotta saan ainakin peruskunnon kohdilleen ennen hoitojen alkamista.