Uusia eväitä

Kävin eilen onkologilla. Se sujui kaikin puolin hyvin, sain paljon tietoa siitä, miten asiat nyt lähtevät rullaamaan. Olen voinut niin hyvin, etten ole tahtonut oikein tajuta, mikä tilanteeni on. Millaista mörköä vastaan lähden taistelemaan. Nyt kun leikkaushaavat ovat melkein parantuneet ja pitkittynyt flunssa irrottanut otteensa, olen ollut ihan kunnossa, tehnyt töitä ilomielin. Ja teen vielä muutaman päivän. Mutta maanantaina se sitten alkaa, tai oikeastaan jo sunnuntaina esilääkityksellä. Ihan hirvittää tuo myrkkyjen ja kemikaalien määrä, mitä kehoon täytyy nyt työntää. Olen ollut tähän asti perusterve, eikä minun ole tarvinnut syödä säännöllisesti minkäänlaisia lääkkeitä. Nyt käytössä on melkoinen arsenaali, solumyrkyillä tuhotaan syöpäsolut ja siinä samassa paljon muitakin soluja, ja kehoa vahvistetaan ja suojataan kortisonilla, allergialääkkeellä ja pahoinvointilääkkeillä. Ja jollakin injektiolla, jonka tarkoitus jäi vielä hämäräksi, pitää kysyä tarkemmin apteekista kun haen sen ulos. Tiedän, ettei mitään anneta turhan takia, olen ihan kiitollinen koko rumbasta. Mutta hirvittää se silti.

Saan kuitenkin elää melko lailla normaalia elämää, vointini mukaan. Minua ei tarvitse pelätä, solumyrkyt eivät vaella minusta minnekään, vaan menevät vähitellen vessanpöntöstä alas (ja sitä kautta luontoon - kääk!). Minun täytyy kuitenkin vältellä pöpöjä, koska vastustuskykyni heikkenee, ja flunssat viivästyttävät hoitoja, jotka on aikataulutettu kolmen viikon välein. Taitaa jäädä konsertit ja erilaiset pippalot väliin. Eniten surettaa se, että joudun välttelemään myös nuhaisia lastenlapsia. Minulla on kolme omaa ja viisi bonuslastenlasta, ja kesät ovat yleensä täynnä menoa ja melskettä. 

Onneksi tämä on ohimenevää. Vaikka syövässä on kai aina uusiutumisriski, keskityn siihen, että tämä voidaan voittaa. Monilla on paljon rankempia kroonisia sairauksia, joihin ei ole parannuskeinoa. Siihen nähden minulla ei ole mitään hätää. Yritän hoitaa itseäni parhaani mukaan, jotta hoidot purisivat optimaalisesti. Kerrankin siihen on aikaa.