Kun olin toimistomummona

Yöuni katkesi taas kesken, mutta ei se haittaa kun saa päivällä käydä torkuilla. Olo alkaa olla vähän raihnainen. Kirjoittaminen kuitenkin sujuu. En halua pitää pelkkää sairauspäiväkirjaa, sehän olisi aika tylsää ja monotonista. Haluan kertoa myös elämääni kuuluvista mukavista asioista. Saatan olla osalle teistä uusi tuttavuus, ja voi olla kiva lukea, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Kirjoittaessa on mukava muistella.

Työtä tulee mietittyä paljon. Jäin aikanaan yrittäjäksi perhesyistä, kun halusin paremmat työajat lasten takia, ja sillä tiellä olin reilut parikymmentä vuotta. Ensin kääntäjänä, sitten myös simultaanitulkkina ja siitä siirryin pikkuhiljaa myös hyvinvointialalle. Markkinatilanne ja palvelujen kysynnän vähyys kuitenkin saivat myös miettimään työsuhteeseen hakeutumista yrittäjyyden ohella. En vain oikein tiennyt mihin olisin osaamisellani päässyt, luin ahkerasti hakuilmoituksia mutta en tuntunut vastaavan kenenkään vaatimuksia. Asuimme Vaasassa 2016, ja satuin näkemään erään mainostoimiston hakevan toimistomummoa! Melkein siltä istumalta kirjoitin vapaamuotoisen hakemuksen ja laitoin sen menemään. Hakivat nuorelle porukalle puoliaikaista tukihenkilöä, joka jeesaisi toimiston rutiineissa ja auttaisi työntekijöitä heidän pulmissaan. Minulla oli takataskussa jonkun verran mentaalivalmentajan opintoja ja tuore pt-lisenssi, joten arvelin, että voisin sopia hommaan. Puoliaikainen työ sopisi minulle loistavasti, voisin jatkaa yrittäjänä työn ohella. Ennen pitkää minulle soitettiin ja kutsuttiin haastatteluun. Olivat saaneet noin 200 hakemusta, mikä on hurja määrä puoliaikaiseen pestiin. Joukossa oli varmasti monta kaltaistani yksinyrittäjää. Toimiston johto oli valinnut hakemuksista 10 potentiaalista, ja latonut ne keittiön pöydälle. Työntekijät saivat käydä laittamassa ne paremmuusjärjestykseen, ja top 5 kutsuttiin toimistolle. Haastattelussa toimari jututti minua ehkä 5 minuuttia, jonka jälkeen kävin tervehtimässä vuoronperään kaikkia työntekijöitä ja kyselin, miten voisin auttaa heitä työssään. Ilmeisesti kemiat pelasivat koska sain työn.

Toimistomummona sai tehdä kaikenlaista. Keitin kahvia, huolehdin tiskeistä, laitoin yhteisiä aamiaisia, järjestin retkiä ja tarjoiluja. Tuollaiset rutiinit vaativat aina joko kurinalaisen vuorolistan tai muutaman uhrautujan, joiden niskoille ne jäävät. Tunnelma keveni, kun tehtävä oli mummon työpöydällä. Juoksin asioilla, sisustin, tilasin ja kokosin työpöytiä ja tuoleja, olin vähän sellainen yleismies Jantunen. Koska olin myös pt niin otin vastuun työhyvinvoinnista, pidin taukojumppaa ja tein kuntotestejä, ohjasin meditaatiohetkiä. Osanotto ei tosin aina ollut kovin suurta. Toimin tarvittaessa kuuntelevana korvana. Koska puolipäivä ei näistä askareista täyttynyt aloin myös auttaa toimiston taloushallinnossa, hoidin reskontraa ja asioin kirjanpitäjän kanssa. Kieliosaamiselle tuli myös käyttöä, pieniä suomennoksia ja tekstien kirjoittamista, ja tarvittaessa avustin myös taitossa ja oikoluvuissa.

Toimin kuvausassarina ja joskus jopa kuvasin. Työpäivät alkoivat pidetä ja pesti muutettiin täysipäiväiseksi. Omassa yrityksessäni oli ollut aika hiljaista, joten se sopi hyvin. Pidin työn vaihtelevuudesta ja ennen kaikkea työkavereistani. Vaikka olinkin ainut seniori tulimme hyvin juttuun ja teimme paljon kivaa yhdessä. Oltuani käännösalalla yli 20 vuotta virtuaalitiimin varassa oli niin siistiä päästä sosiaaliseen työyhteisöön. Ja kävellä kotoa aamuisin torin laidalla olevaan toimistoon 10 minuutissa.

Toimistomummoilu tuli elämään juuri sopivasti, se toi minut yksinpuurtajan takaisin työyhteisöön ja avasi ajattelua myös muille mahdollisuuksille. Kun näin somessa kuin minulle sorvatun työpaikkailmoituksen Pohjoismaiden ministerineuvostoon, en juurikaan harkinnut, ennen kuin laitoin paperit vetämään Kööpenhaminaan. Kerron niistä vuosista joskus toiste.