Kuin krapula

Tänään oli parempi aamu. Olen heräillyt tiputuksesta lähtien yhden-kahden pintaan ja valvonut siitä saakka. Nyt nukuin vielä aamuyöstä muutaman tunnin. Kolme vuorokautta kului lähes kokonaan sohvanpohjalla, solunsalpaajat tekevät työtään. Samalla ne nujertavat paljon muitakin soluja. Huomaan sen koko kehosta, on kipuja, vihlontaa, pistelyä, jomotusta, turvotusta. Niitä hillitään kipulääkkeillä. Välillä mietin, mahtavatko elimet kestää tämän vahingoittumatta. Jää nähtäväksi. Eilen tuli pientä kuumetta, jos jatkuu tänään niin menen päivystykseen.

Vertaan tätä olotilaa krapulaan. Se on useimmille tuttu, ainakin jostakin elämänvaiheesta. Olo on hutera, suussa maistuu hirveältä, päätä särkee, elimistössä etoo, sitä odottaa vain hetkeä, kun se päästää otteensa. Itse en ole kärsinyt siitä kohta kahdeksaan vuoteen. Sain lopulta tarpeekseni tuosta "nautintoaineesta", joka itse asiassa myrkytti elämää. Olin kipuillut sen kanssa paljon, en pitänyt humalasta, krapulasta tai morkkiksesta, mutta silti käytin alkoholia kuten kaikki muutkin, se on aina ollut sosiaalisesti hyväksyttävää ja kanssakäymisen normi. Ainut mukava hetki juomisessa oli ekan tuopin tai viinilasin antama pienoinen nousuhumala, joka useimmiten ei kuitenkaan riittänyt. Juomattomuus ei ollut koskaan noussut todelliseksi vaihtoehdoksi, paitsi raskauksien ja pikkulapsivuosien aikana. Kunnes päätimme eräänä kesäyönä puolison kanssa pistää korkin kiinni. Elämään oli tullut niin paljon muuta mukavaa, joka ei huuruissa onnistunut, että juominen alkoi olla häiriöksi. Tanssi, jooga ja tantra. Kaikissa tarvitaan valppaita aisteja ja kaikki tuovat natural high -tunteen ilman minkäänlaista puudutusta. Alkoholi puuduttaa aistit, antaa vääriä tuntemuksia ja pilaa autenttisen kokemuksen. Se vääristää elämää. Raittius on tuonut uudenlaista itseluottamusta, osaan olla vapaammin ja enemmän oma itseni, kun en turruta aistejani.

Lopettaminen oli yllättävän helppoa. Muistan hieman hermoilleeni ekaa perjantai-iltaa, kun en sihauttaisi oluttölkkiä työpäivän päätteeksi. Sihautin kuitenkin vichy-tölkin, ja se ajoi lähes saman asian. Ilta oli mukava, nukuin paremmin kuin muutaman oluen jälkeen, ja aamulla oli ihanan levännyt olo. Melko pian olimme fiiliksissä siitä, miten paljon enemmän laatuaikaa arjessamme oli. Missään vaiheessa ei ole tullut houkutusta käydä yksillä. Muutama vuosi raitistumisen jälkeen join vahingossa yhden alkoholillisen oluen, luulin ostaneeni alkoholitonta olutta ja joukkoon oli eksynyt yksi holillinen, pulloissa oli samanlaiset etiketit. Yksi olut antoi huonon fiiliksen. Nyt luen etiketit tarkemmin. Markkinoilla on nykyään runsaasti hyviä alkoholittomia merkkejä. Ne riittävät mainiosti erilaisiin tilanteisiin, joissa olut on paikallaan.

Tässäkin tilanteessa olen todella kiitollinen siitä, että alkoholi on jäänyt. Nyt kun kehoa kuormitetaan raskailla solunsalpaajilla, olisi järkyttävää joutua kamppailemaan riippuvuuden kanssa. Vaikka alkoholi on monien silmissä palkinto ja keino rentoutua, se on samalla hermomyrkkyä, joka kuormittaa sekä kehoa että mieltä.