Hengityksestä

Kävin tänään verikokeessa, ja sydänfilmissä. Kartoittavat kuntoni ennen sytohoitoja. Verisuoneni ovat piiloutuvaa sorttia, niitä saa aina kaivella, kun luovutan verta tai annan verinäytteen. Se ei ole kovin mukavaa, ja niinpä nytkin suljin silmäni ja käänsin pääni poispäin, kun huomasin suonen olevan piilossa. Hoitaja kaiveli neulallaan, vaihtoi välillä käsivartta, ja aiheuttihan se kipua. Siinä kohtaa olisi aika luontevaa jännittää vartalon lihakset ja keskittyä kivun tunteeseen, pinnistää tilanteen läpi.  Sen sijaan keskityin hengitykseeni, vedin ilmaa syvälle keuhkoihin ja puhalsin sen rauhallisesti ulos, useita kertoja. Kipu laimeni, tilanne meni hyvin. Vähän kuin hyppäisi kylmään veteen, sekin sujuu paremmin kun muistaa vain hengittää.

Saman huomasin, kun olin tutkimuksissa muutama viikko sitten. Isotooppikokeessa, mammografiassa ja biopsiassa. Pistoksia, paksuneuloja ja hankalia asentoja. Asiaa sen kummemmin ajattelematta käytin apunani pitkää hengitystä, pidin fokuksen siinä ja tunsin miten se antoi keholle mahdollisuuden pärjätä. Keho huomasi, ettei tilanteessa ollut mitään hätää.

Hengitys on ollut minulle tärkeä työkalu jo yli vuosikymmenen. Jooga on tuonut sen arkeeni niin, että tartun siihen automaattisesti kiperissä tilanteissa. Hoidoissa puhun melkein aina hengityksestä ja tarkkailen, miten asiakas hengittää. Useimmat luulevat hengittävänsä hyvin, onhan se automaattinen toiminto, jota ilman emme voisi elää. Monilla se on kuitenkin hyvin pinnallista, jolloin keuhkokapasiteetista käytetään vain osa. Hyvällä hengityksellä voitaisiin ehkäistä monia ongelmia. Muun muassa koska se rauhoittaa hermostoa ja vähentää stressiä, mikä vaikuttaa myönteisesti terveyteen.

Onneksi täältä löytyy tässäkin asiassa osaamista! Paikallinen fysioterapeutti ja joogaohjaaja Kristina on opiskellut juuri hengitysvalmentajaksi ja pitänyt studiossani muutaman kerran hengityskoulua, jossa olen ollut oppilaana. Uskon, että hänen opettamistaan tehokkaista hengitysharjoituksista on iso apu kun hoidot etenevät.