Eka tiputuspäivä

Aamulla minua jännitti vähän. Paikka oli tuntunut aika kolkolta ja kylmältä kun kävin siellä viime viikolla. Ja solumyrkkyhoidolla on hurja maine. Siellä istuessani ja odottaessani tunsin, miten oma energiakenttäni on alkanut ikään kuin hajota, osittain hälvetä. Vaikea kuvailla, mutta vähän niin kuin auringonsäteistä katoaisi osa ja valo himmenisi. Vaikka olotila oli ihan ok. Panen sen eilen aloittamani esilääkityksen syyksi, vieraat aineet ovat alkaneet myllätä kehossa. 

Päivä sujui kuitenkin ihan hyvin. Tapasin ensin kaksi hoitajaa, joilta sain paljon tietoa hoidon vaikutuksista ja tarjolla olevasta avusta. Lisäksi sain syömiseen ja liikkumiseen liittyviä ohjeita, joista melkein kaikki oli tuttua kauraa, mutta toki kuuntelin kiltisti, tarvitsen näissä asioissa aina välillä muistutuksen, kuten useimmat meistä. Liikunta on ihan oikeasti lääke, se parantaa hoidon tehoa ja ehkäisee syövän uusiutumista myöhemmin. Siinä on melkoinen porkkana.

Päiväosastolla asiakkaat istuvat tai makaavat tiputuksen aikana huoneen kolmelle seinälle asetetuissa vuoteissa/lepotuoleissa. Hoitajien työpisteet ovat u-muotoisen tiskin takana huoneen keskellä. Itse tiputus oli yksinkertainen toimitus: kanyyli käsivarteen, aluksi suoneen annettiin vähän keittosuolaa, sitten juuri apteekista haettu lääke ja lopuksi vielä hetki keittosuolaa, ja aikaa meni noin puolitoista tuntia. Vietin sen lukemalla kirjaa.  Aikaa koko käyntiin meni ekalla kerralla vajaa 3 tuntia, vaikka minua oli pyydetty varaamaan aikaa 6 tuntia. Jotkut saavat tiputuksen alussa allergisen reaktion, ja sen tasoittamiseen saattaa mennä hyvä tovi. Se ei kuulemma keskeytä hoitoa tai aiheuta lääkkeen vaihtoa, mutta on saatava laantumaan ennen kuin hoitoa voidaan jatkaa. Onneksi en sellaista saanut. Jatkossa voi riittää reipas tunti. Pääsen helpolla, jotkut joutuvat makaamaan tipassa 8 tuntia, ja saavat päivän aikana monenlaisia lääkkeitä. Ekan päivän jälkeen paikka ei tuntunut lainkaan ankealta, hoitajat olivat ystävällisiä ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Kylmä siellä kyllä tuli, heillä on tehokas ilmanvaihto. Olin osannut varautua, sinne sai viedä oman viltin, vaikka olisi kai heilläkin ollut jotain.

Pakkasin aamulla mukaan eväitä, olin ajatellut kärrätä tippatelineen keittiöön ja syödä eväät lounaaksi, mutta sain viedä ne kylmälaukussaan kotiin. Koska olin niin aikaisin valmis, vei kuskini minut Strampenille syömään. Hän on niin ihana - haluaa tulla kyytimään minua joka kerta, voimme samalla vähän asioida kaupungilla ja käydä syömässä tai kahvilla. Kela-taksin aika tulee sitten, kun pitää suhata sädehoidossa joka päivä kolmen viikon ajan. Eväistä tuli iltapäivän runsas välipala, olin nälkäinen jo muutama tunti lounaan jälkeen, lienee yksi kortisonin sivuvaikutuksista. Onneksi sitä syödään vain 3 päivän kuuri per tiputus, voisi muuten alkaa vaatteet kiristämään. 

Vielä en tunne mitään erikoista, paitsi että ääni välillä puuroutuu, pitää rykiä kurkkua - liekö sekin kortisonin vaikutusta. Lääkeselostusten sivuvaikutuslistat ovat niin pitkiä, etteivät jää päähän. Sanoivat kortisonin antavan virtaa, ja sen jälkeen tulee dippi. Saapi nähdä kuinka käy.