Viimeinen tiputus - jihaa!

Vihdoinkin. Kävin tänään viimeisessä tiputuksessa, oma kuski vei ja toi, kävi hoidon aikana moikkaamassa ystäviä. Olin mennessä melkeinpä riehakas, oikein hyvä fiilis vaikka tiesinkin, että seuraavat 8-9 päivää olo on surkea. Tai sitten ei ole, tai on pitempään. Jää nähtäväksi, mikään kerta ei ole ollut samanlainen kuin edellinen. Ennen toista tiputusta leikkasin jopa koko nurmikon täällä maalla, koska jaksoin ja halusin. En jaksaisi enää, en toivu samalle tasolle. Siitä huolimatta mieli on nyt hyvä, lepään ja poden sen mikä on tarpeen, muun ajan hoidan itseäni ja teen mukavia asioita. Sytostaattihoito on rankkaa, mutta olen säästynyt kovilta sivuvaikutuksilta ja ylimääräisiltä sairaalakäynneiltä, mielestäni tämä on mennyt ihan hyvin.
Tapaan sädehoitolääkärin ensi viikon lopulla, silloin tehdään tietokonetomografiakuvaus ja suunnitellaan sädehoito, joka alkaa parin viikon kuluttua käynnistä. Se on oma rutistuksensa, joka arkipäivä kolmen viikon ajan vie varmasti mehut. Onneksi olen sairaslomalla.

Laitan kuvan aamulenkiltä, maisemat olivat ihan maagisia. Sumu toi näkyviin sellaista, mitä emme yleensä näe. Uskomattomia taideteoksia, joissa voisi melkeinpä luulla asuvan maahisia ja menninkäisiä. Näin niin paljon kaunista että meinasin välillä aivan pakahtua.

Päivä kallistuu nyt iltaan, tuttu kuvotus alkaa tuntua vahvasta esilääkityksestä huolimatta. Aamulla nielaisin tabletin, jonka vaikutus kestää 5 päivää. Jos se ei riitä, otan avuksi lisälääkityksen muutamana päivänä. Huomenna pistän vimpan valkosolupiikin, ja lääkitys on toivon mukaan sitten tässä.