Idyllistä toiseen

Yöunet loppuivat klo 2. Lojuin kuitenkin sängyssä puoli viiteen, sitten hiivin ylös. Olo on aika kurja, sytot kuormittavat ruoansulatusta, ja kun vatsa ei voi hyvin, ei muukaan oikein suju. Ruokahalua on onneksi vähän enemmän kuin edellisen tiputuksen jälkeen, saan syötyä vaikka kaikki ei niin maistukaan. Jalat tuntuvat heikoilta, kävely sujuu hitaasti.

Huomisen ohjelmassa on muutto, idyllistä toiseen. Asumme Henriksdalin maalaiskylässä, ihanassa pihapiirissä oman tien päässä. Talo on mieheni ja hänen lastensa omistuksessa, ja tällä hetkellä asumme puolisoni kanssa täällä miltei ympäri vuoden. Aikaisemmin asuimme kahta osoitetta, joista toinen oli täällä ja toinen ensin Kristiinankaupungissa ja sittemmin Vaasassa, ja siinä välissä Köpiksessä. Kesäisin, ja joskus jouluisin, tämä on perheen lasten lomapaikka, ja lomakausi alkaa ensi viikolla. Koska tilaa on rajallisesti, siirryn asumaan omaan rivitalokaksiooni Kristiinankaupungissa, ja käyn täällä vain päiväseltään tapaamassa perhettä, nyt vointini mukaan. Puoliso yöpyy toisinaan kaupungissa, toisinaan täällä. Hänen lapsensa asuvat kaukana, ja lomaviikot ovat hänelle arvokasta aikaa saada tavata perhettään. Konsepti toimii, ja varsinkin nyt kun olen toipilas, minulle on tärkeää saada omaa rauhaa ja perheen on voitava nauttia lomastaan ilman sohvalla lojuvaa potilasta.
Olen omistanut kaksioni muutaman vuoden, ja viihdyn siellä mainiosti. Talvisin ja loskakeleillä on välillä mukava yöpyä kaupungissa sen sijaan, että ajelisi töiden takia aamuin illoin maalle ja takaisin. Varsinkin kun matkan viimeinen tai eka osuus on kiemuraista soratietä.

Kristiinankaupunki on idyllinen puutalo- ja merenrantakaupunki, jossa on paljon kivoja kävelyreittejä. Asuntoni sijaitsee melkein metsän reunassa, lähellä pururataa. Pääsen sielläkin saman tien luontoon, ja lisäksi pääsen helposti nuuhkimaan merta! Jos voimat eivät nyt riitä parin kilometrin kävelyyn voin aina mennä pyörällä. Täällä maalla kaipaan merta, täältä pitää ajaa yli 10 km päästäkseen uimarannalle. Olen vesieläin, yleensä käyn meressä ympäri vuoden muutaman kerran viikossa, ilman saunaa, ja näin kesäisin käyn pulahtamassa melkeinpä päivittäin. Tänä kesänä pysyn kuitenkin rannalla. Hoitohenkilöstö suositteli pysymään poissa luonnonvesistä infektioriskin vuoksi, ja vaikka tiedän joidenkin sitä uhmaavan, olen päättänyt kiltisti totella. En ota turhia riskejä.