Olihan siinä pieni kynnys, lähteä ihmisten ilmoille tuubihuivi päässä, vaikka kerronkin sairaudestani ihan avoimesti. Somessa ja blogista puuttuu välitön vuorovaikutus, yleisössä olen esillä muiden joukossa. Ei tässä kuitenkaan auta arastella, joten lähdin eilen kuuntelemaan Björn Afzeliuksen musiikkia Kiilin Suolaamoon, Thomas Lundinin, Dennis Rönngårdin ja Thomas Enrothin esittämänä. Hieno konsertti, ja tupa ihan täynnä.
Esilläolo huivipäisenä ei ollut yhtään kamalaa. Sain tutuilta kannustavia kommentteja ja kanssasisarelta lämpimän halauksen. Sellainen lämmittää, minusta on ihan ok, jos asiasta kysytään ja siitä tohditaan puhua, se vähentää asian dramaattisuutta. Rintasyöpä on yleinen sairaus, ja sillä on niin hyvä ennuste, ettei ole syytä murehtia. Elämä jatkuu, tosin jonkin aikaa toisenlaisin rutiinein.
Tänään oli toinen tiputuspäivä, ja sekin tuntui jo melkein rutiinilta. Vielä pitää tarkistaa aikataulusta esi- ja tukilääkityksen ajankohdat, vaikka ne kyllä muistankin. Mutta varmuuden vuoksi. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja ehdin käydä fiilistelemässä rannan lenkkipolulla. Olen asunut Vaasassa opintojen jälkeen pariin otteeseen, ja käynyt lukuisia kertoja lenkillä Kalarannasta Suvilahteen, ihana reitti. Tai kiertänyt Onkilahden, Vaasassa kun rantareittejä riittää.
Tiputus kesti puolitoista tuntia. Sen jälkeen kävin lounaalla hyvän ystävän kanssa. Turisimme pitkästä aikaa, ja se virkisti suunnattomasti. Teimme myös uudet treffit.
Virtaa riitti vielä kotiinkin. Korvasin päivän lenkin 1,5 tunnin ruohonleikkuulla. Se on melkein koko kehon treeniä, kun pihapiirissä on puskia, puita, kiviä ja kukkapenkkejä, ja leikkuria on käänneltävä eri suuntiin. Parasta hyötyliikuntaa. Ulf jatkoi sitten viljelmillään, missä ruoho oli jo melkein niitettävän korkuista ja maasto möykkyistä. Nyt pihaa on kiva ihailla, vaikka se kasvaakin melkein silmissä ja tietää pian uutta urakkaa, joka jää tosin minulta väliin.
Tuvassa piti vähän huilia ennen kuin tein ruokaa. Yksi ruoanlaiton lempivälineistä on mandoliini, jonka taisin ostaa Kööpenhaminassa, tai Hemavanista, en muista, mutta joku matkamuisto se on. Sillä saa aikaan mehukasta salaattia ja ohuita juureslastuja, kunhan vain muistaa varoa sormiaan. Tässä valmistuu salaattia tiiviistä keräkaalista, kukkakaalista, retiiseistä ja kurkusta. Sekaan vähän lipstikkaa, myllystä suolaa ja mustapippuria ja kostukkeeksi seesamiöljyä ja viinietikkaa.
Hyvien päivien aikana tulee puuhailtua enemmän, ja asioiden pohdiskelu jää vähemmälle. Silloin tulee näköjään pidettyä perinteisempää päiväkirjaa, koska jotain haluan kirjoittaa, jotta voin palata tähän aikaan myöhemmin.
Kommentit
Lähetä kommentti