Hoitotyön ristiriita

Tänään väsyttää, taisin tehdä eilen vähän liikaa. Kävelin pitkän lenkin ja puuhastelin. Kävin myös tankkaamassa lapsenlapsienergiaa, luin hetken satuja parikuinen neiti vatsallani nukkuen ja pikkupojat kainalossa. Sitä onnentunnetta💕 Illalla oli takki tyhjä, mutta ei se haitannut kun sai vain olla.

Huomaan ajattelevani taukoamatta, ehkä vähän liikaakin. Päällimmäisenä pyörivät työkuviot. Sairaus iski tyhjäksi (tyhmän?)rohkean suunnitelmani heittäytyä kokonaan yrittäjyyden varaan. Tavoitteena oli saada asiakasvirtaa molemmille toimialoilleni, lisää editointiasiakkaita ja uusia hoitoasiakkaita, jotta voisin tehdä vielä muutaman vuoden tehokkaasti töitä omassa yrityksessäni. Sain mahdollisuuden vuokrata oman studion, ja toteutin siten jokaisen joogaohjaajan unelman omasta viihtyisästä salista.
Arvokas aika kuluu kuitenkin nyt hukkaan, puskuri hupenee firman pakollisiin kuluihin ja asiakkaat unohtavat. Tiedän, terveys edellä, mutta en osaa olla miettimättä. Onneksi minun ei juuri nyt tarvitse päättää mitään, voin vain kieputella eri skenaarioita ja antaa asioiden hautua ja tapahtua.

Minulla ei ole hoitajan työstä yhtä pitkää kokemusta kuin kääntäjänä. Olen myynyt hoitopalveluja kuutisen vuotta. Aloitin Kööpenhaminassa, jossa sain mahdollisuuden opiskella töiden ohessa kehoterapeutiksi. Kropsterapi on Tanskassa iso juttu, siellä ei mennä niinkään hierojalle kuin kehoterapeutille, ja ala on arvostettu. Perusopinnot kestävät noin vuoden ilta- ja viikonloppuopintoina. Opintoihin sisältyi asiakasharjoittelua, joten perustin tanskalaisen toiminimen ja sisustin vierashuoneemme hoitohuoneeksi. Mainostin Köpiksessä asuvien suomalaisten ryhmissä ja sainkin melkoisesti asiakkaita. Korona tosin piti välillä katkolla sekä opinnot että hoitotyöt. Huomasin kuitenkin, että vuorovaikutus ihmisten kanssa teki työstä mielekästä ja antoisaa, ja asiakkaat olivat tyytyväisiä. Hoitotyö tuntui luontevalta ja tunsin löytäneeni oman elämäntehtäväni. Voi olla, että jos olisin jäänyt Kööpenhaminaan, olisin voinut työllistää itseni ennen pitkää pelkillä hoidoilla, mutta elämä toi takaisin Suomeen.

Nelisen vuotta olen odotellut, että hoitotyöt lähtisivät kunnolla käyntiin. Kokemusta on karttunut pikkuhiljaa, olen käynyt erilaisia lisäkoulutuksia ja asiakaspalaute on edelleen hyvää. Kukaan ei kuitenkaan ole jäänyt vakituiseksi asiakkaaksi. Joku käy muutaman kerran kunnes kiinnostus lopahtaa, tai on ehkä valittava tarkemmin, mihin rahansa käyttää. Kaikki hoitoni ovat vaihtoehtohoitoja, koska minulla ei ole viranomaisten vaatimaa terveydenalan peruskoulutusta. Siten ne ovat asiakkaalle kalliimpia kuin perinteiset hieronta- ja fysioterapiapalvelut, jotka kuuluvat kelakorvauksen piiriin ja ovat arvonlisäverottomia, ja joita voi maksaa erilaisilla etuseteleillä. Tämä lienee suurin syy sille, ettei hoidoillani ole kysyntää. Vaihtoehtohoitoja myös ehkä vähän kainostellaan, koskapa niistä ei hehkuteta samalla tavalla somessa kuin esimerkiksi fyssarin palveluista. Eikä tietenkään voi unohtaa, että tällä seudulla on liian vähän ihmisiä, asiat voisivat olla toisin suurkaupungissa.

Kehno kysyntä on ristiriidassa sen seikan kanssa, että melkein kaikki klikkaavat ajanvarausjärjestelmässä parhaimman arvosanan ja monet jättävät upeita sanallisia arvioita. Ja että minä tunnen olevani hoitotyössä parhaimmillani. Ristiriita saa pohtimaan, miten lähteä liikkeelle saikun jälkeen.