Eka injektio otettu

Eilinen meni hyvin aamusta, aina injektioon saakka. Pesin muutaman ikkunankin kun huvitti. En stressaa niistä nyt kun on aikaa, toista se on kun pitää puskea töitä. Ajan kanssa ihan ok puuhaa. Injektio on valkosolukasvutekijä, sen tehtävänä on varmistaa, etteivät valkosolut hupene liikaa, mikä siirtäisi seuraavaa hoitoa. Lisäksi se parantaa puolustuskykyä, ehkä tässä uskaltaa käydä ihmisten ilmoilla.
Elämäni ensimmäinen pistos omaan vatsanahkaan. Onneksi on tuota rasvakudosta, neula upposi siihen kuin voihin eikä tuntunut edes hyttysenpistolta. Ja onneksi pakkauksessa on kunnon ohjeet, näyttivät myös sairaalassa miten pistos annetaan. Pistoksen jälkeen muistin, että olisi pitänyt ottaa Panadol tuntia ennen, ehkäisemään luukipua, joten nappasin sen saman tien päälle, ja se ehti vaikuttamaan. Pistos saattaa antaa kovat jalka- ja alaselkäkivut. Olo alkoi sen jälkeen pikkuhiljaa tuntua väsyneeltä ja sain hienoista lämmönnousua, minkä huomaan jo lukeman kivutessa yli 36, eikä se siitä juuri korkeammalle noussut. Loppupäivä meni lepäillen.

Aamu alkoi taas kortisonin takia kolmen kieppeillä. Tunnin jaksoin lojua sängyssä, neljältä nousin ja menin joogamatolle. Yleensä istun herättyäni hyvän tovin nojatuolissa somea ja uutisia lukien, mutta aikainen hämäränhetki houkutteli matolle. Siinä vierähti puolitoista tuntia, istuin, hengittelin ja joogasin ihan vain fiiliksen mukaan. Sen jälkeen sainkin jo kahviseuraa ja siirryin nojatuoliin.

Ennen aamiaista kävimme 5 kilometrin lenkillä aamua ihastellen. Olen aina ollut aamulenkki-ihmisiä, ja onneksi se sopii puolisollekin. Tulee hoidettua molempien kuntoa samalla, ja toinen pökkii laiskemman liikkeelle. Teen iltapäivällä vielä uuden lyhyemmän lenkin, jos siltä tuntuu ja sää sallii. 

Lenkin jälkeen istuin 20 sekuntia omassa paljussa. Yöt ovat vielä niin kylmiä, että se oikeasti virkistää aamuisin, viimeistelee lenkin antaman hyvän olon. Paparazzi sattui olemaan kylvöpuuhissa uudessa kiviprojektissaan, ja nappasi kuvan.

En minä varmastikaan aina ole näin reipas. Itsekin tätä ihmettelen. Voi olla, että myrkyt alkavat vaikuttaa todenteolla vasta viiveellä, ja että vaikutukset akkumuloituvat ajan myötä. Nyt on välillä vain hienoista päänsärkyä ja hyvin pientä juilimista jaloissa ja alaselässä, kumpikaan ei ole vielä vaivaksi asti. Ja jos äityvät, hoidan särkylääkkeellä.

Tulevasta kun ei tiedä, niin nautin nyt vain tästä kiireettömyydestä, joka antaa minulle mahdollisuuden tehdä mukavia juttuja ilman töiden tuomaa stressiä. Mukavilla tarkoitan kotiaskareiden lisäksi omia liikunta- ja hyvinvointihetkiä, jotka tuppaavat töitä tehdessä jäädä aina vähemmälle. Nyt ne ovat ykkösprioriteetti, kotiaskareet tulevat kakkosena. Kun tajuaa kehon olevan täynnä myrkkyä, jonka on päästävä vaikuttamaan kaikkiin nopeasti kasvaviin soluihin, ja jonka kehon on sitten huuhdeltava nesteidensä mukana pois, niin liikkumiseen ei ole kynnystä. Se on välttämätöntä, jotta hoito onnistuisi mahdollisimman hyvin. Ja vettä pitää juoda reippaasti.