Äitienpäivänä

Tänään mietin äitinä olemista. Se on asia, josta olen syvästi kiitollinen. Ilman lapsia olisin toisenlainen, heidän kauttaan olen oppinut monia asioita elämästä. Mutta kaikki eivät saa lapsia, eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Vastentahtoinen lapsettomuus on monille todella kipeä asia, on hyvä että siitäkin keskustellaan ja että sille on annettu oma päivä. Naiseus ei kuitenkaan määrity vain äitiyden kautta, naisen elämä voi olla rikasta ja hyvää myös ilman lapsia. Maailmassa riittää asioita, joista voi nauttia ja huolehtia, vaikka ei olisikaan omia jälkeläisiä.

Omat äidinäitini kuoli, kun olin niin pieni etten muista häntä. Valokuvista tiedän miltä hän näytti, ja muistan hämäräsi, miten äiti lähti kiireellä bussilla Skaftungista Seinäjoelle, kun mummulla alkoi olla loppu lähellä. Taisi vaihtaa Kristiinankaupungissa junaan. Myös vaari kuoli noihin aikoihin, he olivat tehneet raskaita maatalon töitä koko ikänsä ja kasvattaneet kahdeksan lasta, joista äitini oli nuorin. 
Isänäitini eli muutaman vuoden pitempään, hänestä minulla on hataria muistikuvia kun kävimme kyläilemässä. Mumma oli rautainen nainen, kasvatti yksin lapsikatraansa pienessä torpassa, kun isoisäni katosi Amerikkaan,  ja ansaitsi elantonsa tekemällä töitä talollisille. Isoisästä en tiedä muuta kuin että hänen piti lähteä vähäksi aikaa tienaamaan rahaa, mutta jäi sitten valtameren taakse. Huhut kertoivat hänen olevan hengissä ja vuosien saatossa joutuneen Siperiaan. Isä ei hänestä välittänyt puhua,  hän oli isoisän lähtiessä vasta muutaman kuukauden, ja aivan ymmärrettävästä syytä loppuelämänsä katkera. 

Oma äitini vietti viimeistä äitenpäivää kaksi vuotta sitten, jo siinä vaiheessa sairaalassa. Kaipaus on vielä suuri, elämään jäi iso tyhjä aukko, kun yhtäkkiä kukaan ei soittanut joka päivä ja kysynyt, että missäs Päivi on. Hän ei kysynyt, mitä kuuluu, vaan missä minä olen menossa 😊 Hän oli hieno ihminen, ystävällinen ja iloinen. Lapsuudesta muistan, kun hän oli aina hyvällä päällä, ja nautti pienistä asioista, kuten lurujen tekemisestä maantielle ja jäällä hiihtelystä. Kalastamisesta, telttaretkistä, pyöräilystä. Hän varttui Ilmajoella ja muutti Skaftunkiin perustaakseen perheen toisen ilmajokisen kanssa, joka oli tullut rannikolle muutamaan vuotta aikaisemmin, merivartijaksi. Äiti kaipasi sukulaisiaan, mutta oppi rakastamaan rannikkoa. Hän kertoi aina siitä, miten kiitollinen oli saadessaan asua meren äärellä.

Itse olen yrittänyt olla hyvä äiti, niinhän me kaikki teemme. Sain kaksi poikaa, ja olen molemmista hyvin ylpeä, ihania nuoria miehiä. Varmasti on asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin heidän lapsuudessaan. Mutta olen tehnyt parhaani, ehkä se tässä kohtaa riittää. Toisen pojan perheessä on jo kolme lasta, he ovat tietenkin fammun sydänkäpysiä kaikki. Heillä on maailman paras äiti, on ilo seurata, miten luontevasti ja järkevästi uusi sukupolvi huolehtii kasvatuksesta.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille💜 Kuvan rhododendron kukkii toivottavasti muutaman viikon päästä uudella paikallaan, se siirrettiin keittiön ikkunan edestä vähän sivummalle.